Joku joskus laski paljonko husky maksaa. Se sai vastaukseksi jotain tyyliin 300 000 euroa.

 Kun otat huskyn, sille on pian saatava vetovaljaat, ostat ehkä sukset tai potkukelkan, hulluimmat jopa kevyen reen. Ja koska husky on laumakoira, tarvitset pian sille kaverin. Kahdella koiralla pääsee sillä pienellä reellä ihan kivasti, mutta kolmas antaisi vielä enemmän mahdollisuuksia. Pian huomaat ostavasi talon maalta, rakentavasi koiratarhaa ja lukevasi kaikenmaailman huskylehtiä. Ostat ehkä isomman auton jolla kuljettaa koiria, syystreenivälineen ja kaikenmaailman varusteita. 
Pian huomaat ettei kolme koiraa jaksa kahta aikuista ihmistä vetää, joten hankit vielä yhden koiran. Ja tietysti sille varusteet. Eikä se pikkureki oikein toimi toisen ihmisen kyydittämiseen joten tarvitset kuormareen. Niin, eikä se oma rupusakki vielä suuntia osaa, joku siis vinkkaa että ostakaa aikuinen, valmiiksi koulutettu koira. 
Pian puolisolle täytyy saada oma valjakko. Joten kevytrekiäkin tarvitsee ostaa toinen kappale. Niin ja siis niitä koiria muutama...

Ja niin eteenpäin.... 

Meillä onneksi oli tuo talo maalla jo ennen ensimmäistä huskya. Mutta muuten homma menee jotakuinkin tuota rataa. Tosin pientä takapakkia tuli välissä niin että koiramäärä on taas tuossa kolmessa. Mutta eiköhän siihenkin pian tule korjausta...

Lopo siis tarvitsi kaveria. Ja 2006 keväällä meille tuli suloinen Ronja-tyttö, Arctic Soul Yoga. Pari kuukautta myöhemmin haimme toisen pennun, pöhköpäisen pojan (EastXpress Get On) jonka nimesimme Zorroksi.  

Ensimmäisenä talvena saatoimme jo valjastaa junioreita ja laittaa perään jotain kevyttä, pulkkaa ja pientä painoa. Muutaman kerran päästiin soluttautumaan tutun valjakkoon! Ja hauskaa oli! 

Ensimmäinen talvi ihan oikeiden rekikoirien kanssa oli kyllä ikimuistoinen. Omalla poppoolla ei päästy, mutta monet kerrat päästiin kyytiin seuraamaan omia koiria vieraissa valjakoissa. Ja kuinka ne nauttivat!! Tämä on meidän juttu, se on selvä. 

Kevättalvella 2007 sitten päätimme ottaa jälleen yhden pennun, Arctic Soulilta. Kennelnimi Arctic Soul Zenith, sekä tyttösen huima vauhti auttoivat nimen antamisessa. Siitä tuli Senna. 

 

Senna on edelleen oikea mamman kullanmuru. Siitä lisää myöhemmin. 

Taisi olla syksyä 2007 kun teimme suuren virheen ja otimme valjakkoomme kisavaljakosta eläkkeelle jääneen "konkarin" laumaamme. Toki pääsimme vihdoin kokeilemaan rekiajelua omalla poppoolla, mutta 10 vuotta laumanjohtajana elänyt narttu ei kertakaikkiaan sopeutunut laumaamme. Etenkään kun laumassamme oli hyvinkin itsetietoinen narttu, Ronja. Enya kukkoili aidan takaa Ronjalle, ja Ronja oli pinna kireällä oikeastaan kokoajan. Joten tappelua tuli. Ja sitä tuli monesti. Kunnes tuli se viimeinen riita syystalvella 2007, kesken rekiajelun. Ronjalla vaan meni hermo ja päätti alkaa tappaa vieressä juoksevaa Enyaa. Panta onneksi pelasti vanhuksen, ja saimme kovan työn jälkeen erotettua riitapukarit. 
Päätimme antaa ensin Ronjan pois, ja pian myös Enyan. 
Ronja ei tullut toimeen uudessakaan paikassa, ja se piti lopettaa. Enya sai uuden kodin Pohjanmaalta. 

 

Helmikuussa 2008 muutimme Lopon, Zorron ja Sennan kanssa Rovaniemelle. Ehdimme asustella siellä 9kk kunnes palasimme äitiyslomani alettua takaisin Etelä-Suomeen. 
Lapin talvi oli mielettömän ihana. Ehdimme nauttia siitä monta kuukautta, kun lumi suli vasta toukokuussa. Pääsimme lähtemään suoraan kotipihalta ja ajamaan jopa 10km lenkin mettäkämpälle ja takaisin. Oli se ihanaa aikaa. 

Lappiin lumen perässä oli muuttanut myös tuttumme, joka sittemmin perusti rekikoirayrityksen Kittilään, Leviltä hieman Muonioon päin. En koskaan unohda sitä päivää kun pääsimme ajelemaan upeissa tunturimaisemissa ihan sydänlapissa.

Toki koirien kanssa voi myös patikoida. Rovaniemellä ihan kotimme vieressä oli isoa suomaastoa, pieni vaara ja paljon metsää. Pääsiäisen tienoilla otimme kartan sekä paljon evästä matkaan ja lähdimme pitkälle, päivän mittaiselle patikkaretkelle. Oli kertakaikkisen ihanaa! 

2008 marraskuussa siis palasimme etelään. Toivotaan että lumisia talvia saadaan myös tänne. Sillä haaveissa on nyt hankkia jälleen yksi pentu... Tai kenties useampia jos tuon upean Senna-narttumme astuttaisimme...